.

Saturday 6 July 2013

Siitä on yli kaksi kuukautta. Kaksi niin pitkää mutta samalla niin lyhyttä kuukautta siitä päivästä, jolloin huominenkin tuntui olevan valovuosien päässä. Näihin kahteen kuukauteen on mahtunut paljon itkua, surua ja ikävää, mutta myös naurua, hymyä ja iloa. Ennen kaikkea nämä kaksi kuukautta ovat kuitenkin sisältäneet äärettömiä määriä ajatuksia ja muistoja. Hyviä ajatuksia ja huonoja ajatuksia, hyviä muistoja ja huonoja muistoja.

Ajatuksia siitä, miksi näin tapahtui. Ajatuksia siitä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Ajatuksia, jotka alkavat sanoilla "mitä jos". Ajatuksia siitä, missä olet nyt ja onkohan sinulla hyvä olla. Ajatuksia siitä, tulenko koskaan elämään yhtäkään päivää ilman ikävää. Enää en kuitenkaan syytä itseäni tai ahdistu miettimällä liikaa. Tapahtunutta ei enää voi perua. Yritän vain nauttia elämästä täysillä.

 Muistoja. Ensimmäinen muistikuva sinusta. Se violetti pörröinen paita päällä, hiukset saparoilla ja tummat silmät tuikkivina. Nukkeleikit päiväkerhossa. Sitten myöhempiä muistoja ihan lähimenneisyydestä. Se kun kävit meillä ja tehtiin yhdessä pizzaa. Kaikki kotsantunnit ja kävelymatkat kuviksen- ja musiikintunneille. 

Välillä on niitä päiviä, kun kotimatkalla en enää sun kodin jälkeen näekään tietä, vaan sun kasvot. Hymyilevinä, nauravina, mököttävinä. Ja se yksi ilme, joka kesti sekunnin murto-osan aina kun olit purskahtamassa nauruun. Skootterin pörinän sijaan kuulen sun naurun tai sun äänen kun sanoit ainakin kahdeksan kertaa päivässä "perkele". Välillä haistan sen oriflamen hajuveden joka sulla oli aina laukussa ja suihkit sitä lisää pitkin päivää. Silloin tällöin tuntuu kuin mun kielelle tulisi sun tekemän suklaakiisselin maku. Joskus tunnen sun kädet mun ympärillä, muistan kun juteltiin jotain, nauroit, halasit mua ja sanoit "mä rakastan sua". Niin mäkin sua. Niin paljon.

niin, kuiskasit sanoja
aikasi loppuu ennen talvea
niin, uskon sinua
aina ei kannata odottaa aamua
olet tehnyt lähtöä, olet saanut nähtyä
pääset sateelta suojaan
näin muistan sinua
lähtövalmiina

jokainen tunti, jokainen hetki kadulla
voi olla ainoa

Haloo Helsinki! - Lähtövalmiina

18 comments:

  1. Ihana! ♥ t.johanna

    ReplyDelete
  2. Oot tosi hyvä kirjottaan, ja nää sun postaukses on tosi koskettavia! Ihanaa et jaksat tästäkin huolimatta kirjotella. :))

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi kiitos paljon ♥ tän takia just kirjotan, se auttaa purkaan ajatuksia :)

      Delete
  3. siis apua tää oli jotai niin ihanaa!! ihan sikahyvin kirjotettu ja meinasin itekki tota lukiessa ruveta poraamaan! ja muutenki toosi kiva blogi! liityin lukijaks :)

    babyitsmylife-nata.blogspot.com

    ReplyDelete
    Replies
    1. apua sä oot niin ihana!! kiitos hirmuisesti ♥

      Delete
  4. Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Joskus on pakko tapahtua jotain herättävää jotta ymmärtää elämän tärkeimmät asiat. Kuolema ei ole koskaan iloinen asia, mutta se voi tuoda mukanaan myös positiivisia asioita - kaikkien negatiivistenkin lisäksi. Nuku rauhassa vielä kerran Marja prinsessa <3

    ReplyDelete
  5. On sitä oltu pikkusina söpöjä :):

    ReplyDelete
  6. kotsantunnit oli ihan parhaita! ehkä maailman parhain tapa alottaa maanantai, oli niin hauskaa oikeesti. vaik en osannukkaa mitään 8) mut vaikka mennyttä ei saa takas ni on sentään kivoja muistoja mitä muistella:) ja ajattelit mitä tahansa ni muista se, että syy tapahtuneeseen ei oo sit ainakaan sussa. muista että oot ihana lotta ♥ ja muista myös että persika maistu laimeelta eilen ja ens kerralla ostetaan jotain muuta ku pirkan epäpersikkaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. niinpä, aina maanantaiaamusin olin sillee "eih kotsaa" mutta kuitenkin se oli joka kerta ihan huippua! kiitos rakasi ja muista että säkin oot ihana ♥ ja toivon että persikka vielä joskus palaa entisekseen :(

      Delete
    2. niimpä mut parhaita kotsantunteja ikinä oikeesti! jep oli aina kivaa leikata puukolla sormeen :)))))) miksi oi miksi persika:(

      Delete
    3. puukot ♥ koulun puukkoja tulee ikävä

      Delete
  7. Anteeks kun kysyn mutta onko täs postaukses kyse -97 tytöstä joka hirttäyty ? :(

    ReplyDelete
  8. Luin noita sun vanhempii postauksii myös, paljon voimia sulle ! ♥ mun äiti, veli ja sisko asuu siä niin kuulin sitä kautta tästä ikävästä asiasta :( ei oo kyl kiva joutuu kokeen tollasta :(

    ReplyDelete

Kommentoimalla voit olla mun aurinko ♥ / Leave your comment and you can be my sunshine ♥