Sunday, 4 September 2016

G'day mates

Ensinnäkin: mun piti koko viime viikko postata viimesiä lähtötunnelmia, mutta en yksinkertasesti ehtiny. Kerran pääsin jo niin pitkälle että kirjotin otsikon ja lisäsin kuvat ja siihen se jäi kun tartti taas olla menossa johonkin :D 

Nyt kuitenkin oon täällä ruudun takana, ja oon TÄÄLLÄ. Sydneyssä. (täältäkin olisin postannu aiemmin mutta unohdin ostaa lentokentältä adapterin ja sain sellasen vasta tänään) Jotenkin en voi vieläkään, melkein neljän kokonaisen päivän jälkeen uskoo että oikeesti oon täällä. Lentokentällä turvatarkastuksen jälkeen kun kävelin yksin tax freen läpi niin tuli sellanen samaan aikaan pelottava mutta tosi vapaa fiilis. Siinä vaiheessa kun kone nousi niin sama toistu, en voinu olla hymyilemättä mut samaan aikaan sydän alko hakkaan tosi kovaa koska apua, mä oon oikeesti lähdössä. Singaporen kentällä oottelin kolmisen tuntia (ainiin, tää on tarina erikseen. munhan piti alunperin lentää hong kongin kautta mutta maanantaina päivällä, about 10 tuntia ennen lähtöö sain tekstarin että se eka lento on peruttu... onneks finnair hoiti homman kuitenkin tosi tehokkaasti ja about puolen tunnin päästä mulla oli jo uudet lennot! ehdin siinä vetästä pienet paniikit päälle mut onneks turhaan). Siinä vaiheessa kun kone koski maata Sydneyn lentokentällä olin oikeesti lähellä onnenkyyneleitä. Olin todella väsyny ja jännitti ihan hirveesti, mutta sitä onnellisuuden määrää ei oikein voi sanoin kuvata. Tuntu vaan niin uskomattomalta, että se mitä olin vuoden päivät (tai kauemminkin) suunnitellu, vihdoinkin tapahtu. 

Sillon kun saavuin oli siis Sydneyn ajassa jo keskiviikko. Host-isä tuli hakeen mua lentokentältä ja kotona host-äiti oli jo hereillä, lapset heräili sitten pikkuhiljaa kun olin päässy paikalle. Täällä on siis kolme lasta, Jessica 10v, Josh 8v ja Jenna 6v ja asutaan Pohjois-Sydneyssä sellasessa kaupunginosassa kun Killarney Heights, semi-isossa omakotitalossa jonka takapihalta löytyy uima-allas. Perheeseen kuuluu myös koiranpentu Alfie joka on ihan täysin vieny mun sydämen vaikken yleensä oo yhtään koiraihminen. Vastaanotto oli todella lämmin ja niiin ymmärtäväinen, heti ensimmäisenä multa kysyttiin haluanko syödä tai juoda jotain, sen jälkeen kysyttiin haluanko nukkua tai vaikka käydä suihkussa. Totesin, että suihkussa käyminen olis kyllä todella tarpeen, oli jotenkin niin likanen olo sen vuorokauden matkustamisen jälkeen. Joanna (äiti) näytti mulle kylppärit joita saan käyttää, mun huonetta vastapäätä on lasten kylppäri (jossa on amme!!!!!) ja ylhäällä on suihkulla varustettu kylppäri jota kukaan ei oikeestaan käytä. Oon nyt toistaseks asettunu sinne, mutta aion kyllä jossain vaiheessa testata ton ammeenkin koska kylvyt on aina ollu mulle oikein luksusta :D Anyways, suihkun jälkeen mulla oli paljon parempi olo. Lapset oli tosi puheliaita heti alusta alkaen ja otti mut mukaan kaikkiin juttuihinsa. Annoin tuliaiset ja varsinkin Tatun ja Patun Suomi -kirja oli erittäin kova sana ihan koko perheen mielestä, nää kun on lähössä lomalle Suomeen joulukuun lopussa!

Siinä aamiaisen syötyään tytöt näytti mulle lähimmän bussipysäkin, johon käveli muutaman minuutin. Olin erittäin hämmentyny kun silllä matkalla näin bambuja ja syreenipuskan kokosen kaktuksen :D John (isä) oli sitten lähdössä viemään lapsia kouluun ja Jenna tuli kysyyn multa haluunko lähtee mukaan. Kun lupasin lähtee niin John kysy haluunko ajaa. Vähän pelästyin mutta olin lopulta sillee what the hell, on se jossain vaiheessa edessä kuitenki :D Ajaminen ei ollu läheskään yhtä kamalaa kun luulin! Täällä päin ei oo mitään hirveitä ruuhkia tai muutenkaan kovin paljoo liikennettä, joten oon selvinny ihan hyvin. Liikenneympyrät tuntuu vielä vähän oudoilta, mutta muuten oon tottunu yllättävän hyvin "väärällä" puolella ajamiseen.

Kun tultiin takasin Jo sano mulle että saan tehdä ihan mitä haluan, nukkua tai purkaa kamani tai vaan chillailla. Mä sit vähän aikaa hyödynsin wifiä ja päivittelin Suomeen kuulumisia että juu täällä ollaan. Sitten söin vähän muroja ja yhentoista maissa painuin pehkuihin. Laitoin herätyksen kahekstoista mutta hupsistakeikkaa heräsin kolmelta :D Olin ensin tosi hämmentyny mutta sit muistin hämärästi heränneeni ja laittaneeni herätyksen pois. No, ei siinä mitään, nousin sitten ja purin tavarani. Sit menin tonne olohuoneeseen hengaan lasten kaa vähäks aikaa, kunnes oli dinnerin aika. Sen jälkeen lähin mukaan viemään lapsia karateen ja ajoin koululle asti, mut siinä vaihdettiin kuskia, kun John sano että siinä tarvii ajaa vähän isompaa tietä pätkä. Karate kesti tunnin, joten käytiin sillä välin ruokakaupassa. Sitten kun haettiin lapset sieltä karatepaikasta ja käveltiin autolle, Jenna otti mua kädestä kiinni :3 Tuli sellanen olo että ehkä oon jossain onnistunu ekana päivänä.

Näitten edellinen au pair irlannista oli sillon mun ekana päivänä vielä täällä, ja kerto että tässä kävelymatkan päässä on sellanen klubi missä lähistöllä olevat au pairit tapaa joka keskiviikko. Se pyysi sitten mutkin mukaan, ja ensin väsymyksissäni olin vähän vastahakonen, mutta sit nää kaikki oikein yllytti mua niin päätin kuitenkin lähtee. Sinne käveli noin viis minsaa ja tavattiin viis muuta au pairia: kolme saksalaista, yks jenkki ja yks hollantilainen. Nää kolme saksalaista tosin oli ainoot jotka oli vielä jäämässä, muut oli lähössä pian. Vietettiin iltaa parin juoman ja cards against humanityn parissa ja mulla oli tosi hauskaa, vaikka olinkin rättiväsyny enkä sillee kunnolla nyt tutustunu vielä kehenkään. Lähin siitä ensimmäisenä kotiin nukkuun joskus kymmenen aikoihin ja sitten olikin päivä pulkassa!

Torstaina olisin saanu nukkua niin pitkään kun haluan, mutta heräsin puol seiskan aikaan ku lapset oli jo hereillä. Mut ei se mitään, mun olis muutenkin pitäny herätä suht ajoissa, koska mulla oli Annien (sen edellisen aupparin) laturi lainassa ja se oli lähdössä aamulla. Käytiin taas Johnin kaa viemässä lapset kouluun ja sen jälkeen moikkasin Annien. Mainitsin Joannalle että tarvisin vähän kaikkee pientä mitä en ottanu mukaan kun ajattelin että ostan täältä, ja Jo neuvo mut kävelymatkan päässä oleviin lähimpiin kauppoihin. Torstaina oli tosi nätti päivä, kaupasta takasin kävellessä tuli farkut jalassa melkein hiki. Sit vaan chillailin, soitin äitin kaa videopuhelun ja muistaakseni otin pienet päikkäritkin ennen kun lapset tuli koulusta. Jessican kaveri tuli myös käymään ja se tykkäs sisuista!!!!! Kaikki muut vaan irvisteli ja sano että disgusting :D Syötiin dinner, soittelin iskälle ja Larille, kävin suihkussa ja menin aikasin nukkuun.

Perjantaina heräsin pirteenä ja hyvin levänneenä, katoin kelloo ja se oli kolme yöllä. Sen jälkeen en tainnu juurikaan enää nukkua, selailin eri someja ja nousin seittemän jälkeen. Perjantai oli mun ensimmäinen ns. työpäivä, laitoin aamulla dinnerin valmiiks, ripustin pyykkiä ja vein kuivat pyykit lasten vaatekaappeihin. Siirsin myös Jessin vaatteet sen uuteen huoneeseen. Perjantaina sato aikalailla koko päivän (nää pyyteli hirveesti anteeks ja sano että tää ei oo kyllä normaalia Sydneyn keliä, olin vaan sillee että eihän tää nyt teiän vika oo, sitä paitsi oon tottunu xD), joten vapaa-ajan lagasin vaan huoneessani tekemättä mitään ihmeellistä. Sit ennen kolmee lähettiin Johnin kaa taas hakeen lapsia koulusta. Vähän ennen koulua se kuitenkin muisti, että sen piti jostain syystä käydä pikasesti Joannan vanhempien luona, joten se opasti mut ajaan sinne. Sieltä koululle ajoin ekaa kertaa yksin! Se oli aika helppoo, olin kuitenkin ajanu jo muutaman kerran ja navigaattorissa on tallennettuna kaikki paikat mihin mun ikinä pitää ajaa. Menin lapsia vastaan, poimin Joshin ja Jennan sekä Jessican repun mukaani (sillä oli play date koulun jälkeen), haettiin John, ja ajettiin kotiin. Touhusin siinä lasten kaa kaikenlaista, pelattiin esim. Twisteriä (en ymmärrä miten päädyin siihen matolle ihan solmuun kun mun piti vaan pyöräytellä sitä spinneriä).

Perjantai oli mun ensimmäinen babysitting-ilta, kun John oli töissä ja Jo oli lähdössä ulos business partnerinsa kaa, joka toi tyttärensä kans tänne about tunniks hoitoon. Naiset joi lasit viiniä ennen lähtöö ja tarjos mullekin, se oli taas yks aika hämmentävä hetki :D Itelle ei ehkä tulis mieleen juoda viiniä kun vahdin lapsia, mutta kun kerran tarjotaan niin enhän mä valkkarista kieltäydy. No, sit syötiin lasten kaa ja ne katto leffaa samalla kun mä siivosin pöydän ja täytin tiskikoneen. Kun se leffa loppu niin meno alko vähän yltyä ja siinä tuli pieni kriisi, ensin Jess suuttu Joshille ja hetken päästä kaikilla oli joku syy vihotella toisilleen :D Totesin, että nyt olis varmaan aika vähän rauhottua. Katottiin siinä parit kissa- ja koiravideot Youtubesta, kunnes laitoin lapset hammaspesulle ja nukkumaan yheksän maissa. Sitten hiippailin yläkertaan suihkuun ja sen jälkeen vihdoinkin nukkuun.

Eilen eli lauantaina heräsin yheksän jälkeen nukuttuani suunnilleen kellon ympäri ja ai että kun oli hyvä fiilis! Varmaan eka päivä kun en ollu ihan sairaan väsyny. Kysyin Joannalta missä olis lähin sellanen paikka josta voisin vihdoin ostaa sen adapterin, ja se kerto mulle tässä lähellä Chatswoodissa (noi pilvenpiirtäjät kuvassa on Chatswoodin keskusta)olevasta isosta ostoskeskuksesta. Pääsin sinne Johnin kyydillä kun se oli viemässä Jessicaa korispeliin (näillä lapsilla on oikeesti miljoona eri harrastusta), ja se neuvo mulle miltä bussipysäkiltä hyppään kyytiin ja missä jään pois. Pyörin sitten siellä eri kaupoissa, ostin adapterin ja kollarit H&M:ltä (joissa oli valmiina reikä polvessa? ok). Meni vähän aikaa ennen kun huonon wifin ja seinissä olevien opasteiden avulla löysin oikeen bussin, mutta jäädessäni pois lähellä kotia huokasin kyllä helpotuksesta. Matkaan meni noin 10 minuttia plus parin minuutin kävely pysäkiltä kotiin (aikalailla pelkkää ylämäkee, eiköhän tässä vielä kunto ala kohota). Kotiin päästyäni laitoin läppärin ja puhelimen heti lataukseen ja tadaa, aloin kirjottaa tätä postausta. Välissä kävin syömässä ja sit jatkoin. Sitten soiteltiin Pauliinan ja Roosan kaa parin tunnin mittanen videopuhelu, ja sen jälkeen olin niin väsyny etten jaksanu kirjottaa tätä loppuun, joten tässä sitä ollaan sunnuntai-aamussa.

Anteeks kun tästä tuli tällänen kunnon kronologinen romaani, lukekoon ken jaksaa :D Yritän jatkossa panostaa postausten laatuun vähän enemmän, enkä tosiaankaan tuu kuvaileen jokasen päivän tapahtumia näin tarkkaan! Ajattelin vaan, että teitä kiinnostais tietää millasta mun elämä on näinä ensimmäisinä päivinä täällä ollu. Tiivistettynä, oon tosi onnellinen täällä, vaikka tottakai sopeutuminen on vasta alussa, mutta päivä kerrallaan :) Koti-ikävää en oo vielä potenu mutta eiköhän senkin aika tuu vielä. Tänään en aio tehdä mitään erikoista, täällä on isänpäivä joten saan tavata vähän näitten sukulaisia jotka tulee iltapäiväteelle. Heippa ja seuraavaan kertaan!

2 comments:

  1. throwbäk ku zamanillaki se tyttö näytti meille ekana bussipysäkin:)♥♥♥

    ReplyDelete
  2. Lotta aivan ihana lukea sun kuulumisia!! Ihan hullua että oot siellä ja elät arkea ihan normisti:D kuulostaa siltä että oot päässy ihan hullun hyvin mukaan perheen arkeen! Hirveen iso hali sinne maapallon toiselle puolelle täältä Oulusta, täällä melkein jo pakkasta joinaki aamuina ollu hrr.. Ja revontulia näkynyxD

    ReplyDelete

Kommentoimalla voit olla mun aurinko ♥ / Leave your comment and you can be my sunshine ♥