Nyt hihnalle laukku

Huomenna me lähdetään Sannin vanhempien kyydillä Helsinkiin. Yövytään Sannin sukulaisilla ja torstaina kello 5:30 on tapaaminen lentokentällä STS:n ohjaajien kanssa ja pari tuntia myöhemmin lähtee lento Pariisiin. Lauantai-iltana lähdetään bussilla Brightoniin. Mä en vaan voi uskoo, oon odottanu tätä 268 päivää. Näen vihdoinkin kaikki tyypit joihin oon jo tutustunu fb-ryhmän kautta ja pääsen viettään varmasti huikeet kolme viikkoo. 

Blogin kannalta tää tarkottaa sitä, että yhtä ajastettua postausta lukuunottamatta tänne tulee kolmen viikon hiljaisuus. Päivittelen kuitenkin ahkerasti instaa (@lottasdfghjk), joten siellä voi seurailla, ja otan tottakai kameran mukaan joten kuvia tulee varmasti ihan tarpeeks myöhemmin! En ymmärrä miten tästä postauksesta tuli näin tyynen rauhallinen, kun mä oikeesti käyn täällä ylikierroksilla enkä voi olla hymyilemättä. Oon ollu viimeks lenotokoneessa viis vuotta sitten, vihdoinkin pääsen hetkeks vähän kauemmas Suomesta. Tiiän nyt jo, että tää tulee oleen mun tähänastisen elämän paras kesä.

isä olen täällä maailman toisella puolen

äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen

Tomorrow Sanni's parents will drive us to Helsinki. We'll stay the night at Sanni's relatives and on Thursday at 5:30am we'll meet the leaders of STS at the airport and a few hours later the flight to Paris leaves. On Saturday night we leave by buss for Brighton. I just can't believe, I've waited for this for 268 days. I'm finally gonna meet all the people I've already got to know via our fb-group and I get to spend three certainly amazing weeks.

From this blog's point of view this means that despite one scheduled post there's gonna be a three-week silence. I'm updating my instagram (@lottasdfghjk) a lot tho, so you can follow me there, and of course I'm taking my camera with me so I'm sure I'll post more than enough photos later! I don't understand how this post turned out to be so calm, when in reality I'm going on overdrive here and I can't stop smiling. The last time I traveled by plane was five years ago, finally I'm getting somewhere a bit further from Finland. I already know that this is going to be the best summer of my life so far.