Staring at the ceiling in the dark, same old empty feeling in your heart

Suru voi viedä puhekyvyn silloin kun olisi niin paljon sanottavaa. Suru voi välillä kätkeä kaiken iloisen alleen. Suru voi aiheuttaa sen, että pyörii tuntikausia sängyssä saamatta unta. Suru voi tuottaa niin paljon kyyneliä. Suru saa pelkäämään. Suru voi tuntua fyysisenä, puristavana kipuna sydämessä. Suru voi saada koko kropan tärisemään silloin kun pitäisi laulaa virsiä. Suru voi jatkua pitkään.

Mutta suru voi myös tehdä paljon hyvää. Suru yhdistää ihmisiä. Suru saa huomaamaan, kuinka paljon rakastaa läheisiään, suru saa olemaan heistä kiitollinen. Suru auttaa olemaan välittämättä paskaakaan vaikka ripsivärit on levinneet poskille. Suru saa muistamaan sen, kuinka ostit riparilla monta tuubitoppia, ja kaikki muutkin onnelliset muistot. Suru saa laittamaan sun siunaustilaisuuteen sitä samaa vartalosuihketta, mitä sullakin oli. Suru saa ajattelemaan, että sulla on nyt paljon parempi olla. Suru saa päästämään irti ja ajattelemaan, että elämä jatkuu, mutta ei unohtamaan. Koskaan. ♥