Show me our garden lights bursting into life

Ulkona on ihan harmaata ja vettä sataa, mutta se ei haittaa. Tarvitaan vesisade että joka paikasta sulaa lumet.  Nyt oon vaan onnellinen. Kokeita ei oo pariin viikkoon. Tällä hetkellä voin ajatella vaan parhaita ystäviä, hyviä kirjoja, suklaata ja sitä huutonaurua jonka aiheuttaa Justin Timberlaken näyttelijäntaidot (sen itku kuulosti oikeesti samalta kun mun nauru). 

Tän kaiken onnellisuuden taustalla kuitenkin on tieto siitä, että koulua on jäljellä alle kaks kuukautta. Se on siellä. Yritän vaan työntää sen aivojen taka-alalle. En oo valmis vielä käsitteleen sitä, etten näe joitain ärsyttäviä naamoja ehkä enää koskaan. Tai sitä, että menen lukioon ja luultavasti romahdan henkisesti. Ehkä ajattelen niitä asioita sitten, kun oon taas vähän vanhempi ja viisaampi eli vajaan kuukauden päästä kun täytän kuusitoista. 

Jos tää vesisade loppuu tän päivän aikana, niin herättelen skootterin talviunilta ja lähden ekalle kiesille. Se vapaudentunne kun vetäsee kaasu pohjassa 45km/h. Se on huippua. Olis vaan kesä, niin skootterilla ajaessakaan ei olisi kylmä. Odotan vaan niin tajuttomasti kesää. Kesällä elän.

P.S. Tiiättekö missä vois olla vika, kun yritin ihan normaalisti liittää kuvia flickrista, mutta blogger sano ettei url-osotetta löydy tmv.? Onneks on photobucket, niin ei postauksen teko kuitenkaan menny pieleen!