No mitä sitten jos mua ei kiinnosta tehä matikan kertaustehtäviä, vaikka huomenna on koe enkä ymmärrä paskaakaan mistään? Paljon mieluummin istun koneella, syön Milka-suklaata ja purskahdan itkuun kun jossain blogissa on kesäkuvia. Kuitenkin kaikki on ihan hyvin. Joskus perseestä olevan päivän voi pelastaa se, kun äiti kehuu aamulla asukokonaisuutta, tai se, kun terveystiedon tunnilla harjotellaan painesiteen tekoa. Tai se, kun kavereitten kanssa hierotaan toistemme hartioita ja kiusataan hyväntahtoisesti niitä kahta söpöliiniä bussissa. 

Parasta on myös se, kun jatkuvasti unohdan edessä olevan miniloman ja tulen paljon paremmalle tuulelle muistaessani sen taas. Tykkään kuunnella Rita Oraa ja kirjotella jotain randomia koneella. Tykkään kun saan äikän esitelmästä ihan hyvän numeron, mutta menee hermot kun jotkut leijuu paremmalla. Ärsyttää, kun sävyttävää hoitoainetta käyttäessä vaan kuivimmat etuhiukset värjäytyy, niin että kasvoille muodostuu punaset kehykset. Ärsyttää, kun piti olla ostolakossa ja facebookiin tulee koko ajan ilmoituksia tyyliin "Maija Meikäläinen julkaisi ryhmässä Koko maan kattava naistenvaate kirppis". Ja ärsyttää myös yhdyssanavirhe ryhmän nimessä. 

En ymmärrä, miks kirjotan tän postauksen, kun tässä ei oo mitään punaista lankaa. Mutta toisaalta, en ymmärrä monia muitakaan asioita. En ymmärrä miksei Suomessa homot saa mennä naimisiin. En ymmärrä miten lasketaan arvonlisävero. En ymmärrä miten pystyn syömään koko Pringles-purkin päivässä. En ymmärrä miten mulla voi olla vauvakuume ja samaan aikaan synnytysfobia. En ymmärrä miksei Converseja saa nopeesti jalkaan. En ymmärrä miks teen niitä matikan kertaustehtäviä mutta en läksyjä.

Sen ymmärrän, että nää kaikki sekavat ajatukset on vaan elämää. Eli loogisesti pääteltynä niitten kans pitää vaan elää. I have spoken. Ja btw en jaksa jatkaa sitä enkuks kirjottelua. Sry.

ja tämä postaus koska yolo XD okei nyt tästä meni kaikki syvällisyys mutta who cares