2 0 1 3

Uusi vuosi, uudet kujeet. Mistäs sitä alottais. Ensinnäkin tammikuussa värjäsin vihdoinkin hiukset punaseks, siitä olin haaveillu jo pitkään. Alotin vihdoinkin säännöllisen lenkkeilyn ja vähensin koneella oloo tosi paljon. Kouluunkin yritin panostaa vähän enemmän. Ylipäätään tuntuu että olisin vuodenvaihteessa muuttunu ihan hirveesti. Tammikuussa juhlittiin myös Saritan synttäreitä! Kaiken kaikkiaan ihan kiva kuukausi, päivät alko pikkuhiljaa piteneen ja oli valosampaa.

Helmikuusta mulla ei oo hirveesti muistikuvia. Mun elämä oli aika samanlaista kun tammikuussa. Käytiin Merin kans kuvailemassa, Emmin synttäreitä juhlittiin ja oli ystävänpäivä ja hiihtoloma (vai oliko se maaliskuussa?). Tamagovillitys!! XD

En yhtään muista mitä tein maaliskuussakaan? :D Kokeita oli ja panostus alko onneks näkyä. Ostelin vissiin vähän liikaa taas kaikkee ja iskä toi mulle Brysselistä mun ekat Converset♥ Jaksoin edelleen lenkkeillä ja olin siitä aika ylpee. Mun hiukset oli tässä vaiheessa jo haalistunu aika oranssiks.

Päällimmäinen ajatus huhtikuusta on, että se oli surullinen. Ennen Marjan kuolemaa huhtikuu ehti kuitenkin olla ihan kiva kuukausi. Lumet alko pikkuhiljaa sulaa ja luin jopa kokeisiin terassilla. Kumpparit vaihtu crocseihin ja hehkutin kevään tuloa. Flunssan takia mun lenkkeily lopahti enkä oo vieläkään saanu sitä takas raiteilleen :(

Toukokuusta on aika sekavat fiilikset. Surussa oli paljon käsiteltävää ja Marjan hautajaiset oli. Kuitenkin mun koko suhtautuminen elämään muuttu ja ymmärsin nauttia pikkuasioista. Toukokuussa tapahtu ihan älyttömästi kaikkee! Oli mun synttärit ja kärsin ikäkriisiä, jääkiekon MM-kisat oli pakko seurata, äitienpäivä, värjäsin hiukset huonoin tuloksin, ekat helteet tuli ja käytiin Merin kans kuvailemassa, luokkaretki ja ysienpäivä. Niin ja mun puhelin hajos joten sain varalle tollasen tosi upeen XD

Kesäkuun oikeestaan ainoo huono puoli oli kevätjuhla ja hyvästien jättäminen peruskoululle. Todistukseen olin tyytyväinen ja alotin kesäloman hyvillä mielin. Kesäkuussa oli monia sadepäiviä, mutta mua se ei haitannu koska olin aika paljon töissä. Ehdin kuitenkin nähdä useesti myös kavereita. Kesäkuuhun sisälty muun muassa grillibileet sisällä, järvellä soutelua, wiin peluuta, mun eka kerta ikinä subwayssa ja rannalla makoilua. Loppukuusta tehtiin Merin kans yöllinen kuvausreissu kohteena auringonnousu ja kivaa oli vaikka mun skootteri hajoskin XD

Heinäkuun kohokohta oli varmaan se kun vihdoinkin ostin kesätyörahoilla uuden puhelimen, iPhone 4♥ Heinäkuuhun sisälty myös telttailua Sannilla, Tampereella käynti kolmen ihanuuden kans ja kuvausretki Oonan ja Pauliinan kanssa. Suurkulutin kokista (join sitä joka päivä hups) ja elämä oli huoletonta. Kävin usein uimassa ja elin lähes täysin terassilla bikineissä. Heinäkuun viimesinä päivinä ostin koulukirjat ja ajatus lukioon menosta alko pikkuhiljaa ahdistaa.

Koulu alko mutta kesä ei loppunu. Lukio osottautu paljon kivemmaks paikaks kun aluks luulin. Sain sieltä sentään tabletin ja monta uutta tuttavuutta (8 Värjäsin hiukset pitkästä aikaa tummemmaks ja tykästyin kyllä tosi paljon! Kavereitten näkeminen jäi koulun alun takia vähemmälle mutta käytiin kuitenkin Merin kans pariinkin otteeseen kuvailemassa. Tyrvisturnaus oli elokuun viimesenä viikonloppuna ja olin mukana innokkaana kannustajana.

Syyskuussa tuli syksy. Lukion todellinen luonne alko näkyä kun ensimmäinen koeviikko lähesty. Siitä selvisin kuitenkin ihan kunnialla! Syyskuussa sain päähänpiston että haluaisin kielimatkalle, ja kun sen ajatuksen sain niin en enää päässy siitä eroon. Varattiin sitten Sannin kanssa matka Brightoniin ääää en jaksa odottaa ;__; Merin kans kuvailua sisälty myös syyskuuhun... XD

Lokakuussa tein Merin kans kerrankin jotain muuta kun kuvailua kun käytiin Tampereella leffassa. Ensilumi sateli maahan ja syyslomakin ehti vierähtää ohi. Lokakuussa herkuttelin ihan liikaa. Saatiin koulukuvat ja järkytyin. Hmmm mitäs muuta. Olin Roosan kans Pauliinalla yötä. Muuten kavereitten näkeminen oli edelleen aika vähäistä, mutta koulussa mulla oli sitäkin hauskempaa. Ihan tosi.

Huhhuh, tuntuu että olin koko marraskuun menossa! Emmi, Iina ja Sanni kävi meillä, oli isäinpäivä, se kauan jännitetty konsertti, tyttöjen ilta/yö Heinin ja Emmin kans, ja Pauliinan kans käytiin Roosalla Kokemäellä asti. Toisessa koeviikossa vähän näky toi jatkuva ympäriinsä juoksentelu mutta mulle tärkeet aineet meni ihan hyvin. Joulun odotus alko jo hiipiä mieleen ja kuuntelin liikaa joululauluja :3

Tuntuu jotenkin tyhmältä kertoo joulukuusta kun just oon postaillu näistä jutuista :D Tää kuukausi meni ihan hujauksessa ohi. Kohokohta oli tietysti joulu, vaikkei kunnon joulumieltä ollukkaan. Koulussa oli stressaavaa mutta kyllä mä kavereitakin ehdin nähdä. Merin kans käytiin pitkästä aikaa kuvaamassa!

Kokonaisuudessaan tää on ollu kaikesta huolimatta yks mun elämän parhaita vuosia. Paljon on ehtiny tapahtua ja musta tuntuu että oon muuttunu ihan älyttömästi. Tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2014 :)

Ihanaa uutta vuotta kaikki! ♥

I'm gonna pick up the pieces and build a lego house

Anteeks kun spämmään vaan omaa naamaani, anteeks että nää kuvat on ihan vammasesti aseteltu ja eri kokosia ja kaikista eniten anteeks kun mun postaukset on ollu niin paskoja viime aikoina. Just Merin kans tänään valitettiin että on jo jouluaatonaatonaatonaatto ja ulkona on ihan harmaata eikä saa blogiinkaan mitään kivoja kuvia. Meri siis otti nää kuvat musta ja mä näpsäsin kans pari Meristä joulujuhlamekossaan :> Sitä ennen olin kirkossa ja koululla puurojuhlassa ja Sannin ja Iidan kans Subissa jee♥

Kuten kuvista ehkä tarkkasilmäsimmät huomaa, värjäsin hiukset pari päivää sitten!! Tykkään kyllä taas tosi paljon, viime värjäyksestä kun oli jotain viis kuukautta aikaa niin nää tuo kivaa vaihtelua. Etuhiukset vaan oli niin kuivat että ne on nyt melkein mustat mutta eiköhän tää tästä haalistu parin pesun jälkeen just sopivaks. 

Avaamattomat luukut joulukalenterista sen kun vähenee eikä mulla oo yhtään joulufiilis. Tai siis hetkittäin joo, kun kuuntelen joululauluja tai paketoin lahjoja tai jotain vastaavaa, mutta lumen puuttuminen vaikuttaa tosi paljon ja lähinnä oon kauhuissani kuinka nopeesti tää vuosi on vilistäny ohi. Loma on kuitenkin loma oli joulufiilistä tai ei, joten aion ottaa tästä kaiken irti (tai sen verran mitä enkun ja äikän kurssitöiltä ehdin).

Voi hyvin olla etten postaile ennen joulua enää, joten rauhallista ja rentouttavaa ja kaikin puolin ihanaa joulua kaikki ihanaiset siellä ♥

ps jos joku osaa kertoo miks mun koneessa kaikki äänet särisee ihan järkyttävästi niin olis kiva!! ilmanen spotify puhelimeen tuli kyllä täydelliseen saumaan...

Through the dark

Aloin selaan mun vanhoja postauksia. Etenkin huhtikuulta. Lopusta alkuun. Katsoin mun viimeistä selfietä ennen Marjan kuolemaa. Mun silmistä hehkui aito onnellisuus. Mä haluan uskoa että se on jo tullut takaisin, mutta tiedän ettei se ehkä koskaan enää palaa samanlaisena. Tää kokemus tulee olemaan mukana mun koko elämän. Se tulee varjostamaan ihan hitusen kaikkea mitä teen, mitä sanon.

Pari päivää ennen sitä uutista olin kirjottanu postauksen jossa hehkutin kevättä ja kirjotin näin: "Oon melkein pelottavan onnellinen." Toi osui niin lähelle totuutta että se sai mut haukkomaan henkeä. Kaikki oli silloin liian hyvin. Vaikka edelleen joka päivä tuntuu oudolta ettei Marja ole täällä enää, ja ajattelen usein alitajuisesti että se vaan on siellä Karkussa lähihoitajakoulussa, niin vielä kaukaisemmalta tuntuu ajatus että se joskus oli täällä. En pysty muistamaan aikaa ennen kun tää tapahtui, sitä oikeesti onnellista aikaa. Siitä on jo yli seitsemän kuukautta. Tää vuosi on ollut niin pitkä. 

Mua sattuu ajatella että kauankohan Marja suunnitteli sitä. Kauanko se tiesi että loppu on lähellä vaikka me muut oltiin autuaan tietämättömiä. Kuinka sen maailma ehkä näytti jo ennen sen tekoa sellaselta mustalta miltä mun maailma näytti sen jälkeen. Tekikö sen suunnitelma siitä helpottuneen, kun se pääsisi pois. Vai pelottiko sitä mutta se ei vaan löytänyt muuta ratkaisua. Sitä mä en saa koskaan tietää.

Selasin läpi myös teiän ihanat kommentit kaikissa mun surullisissa postauksissa. Sitten siirryin lukeen Merin ja Oonan postaukset tästä aiheesta. Stereoista soi just kappale jossa laulettiin "We will find a way through the dark". Ja mä tajusin ettei mun oo mitään järkeä tarkoituksella repiä näitä samoja haavoja auki ja itkeä läppärin edessä. Ei ne ole edes haavoja enää, ne on arpia. Mitään ei saa enää peruttua. Tottakai mä voin surra. Mutta mulla ei edes ollut surullinen olo ennen kun luin ne mun postaukset. Mä revin mun arvet auki ihan itse, niin kuin oon tehnyt liian monta kertaa aiemminkin. En repinyt niitä steriilillä veitsellä, vaan ruosteisella sahalla. 

Ja se sattuu paljon enemmän.

I wish that I could take you to the star 
I'd never let you fall and break your heart 
And if you wanna cry or fall apart 
I'll be there to hold ya